Ilman läsnäoloa et voi johtaa muita

Esimiestyö on jatkuvaa vuorovaikutusta. Osaava esimies kerää tietoa alaisilta kehitettävistä asioista ja ongelmakohdista. Hän auttaa palautteellaan työntekijöitä onnistumaan työssään, ohjaa oikeaan suuntaan ja toimimaan yhteisen tavoitteen mukaisesti. Lisäksi tämä motivoi ihmisiä osoittamalla aitoa kiinnostusta heidän työtä kohtaan. Itsestään selvää, eikö?

Toimivan vuorovaikutuksen edellytys on läsnäolo, ilman sitä ei voi olla yhteydessä muihin ihmisiin. Läsnäoleva esimies kuuntelee ymmärtääkseen ja on aidosti kiinnostunut siitä, mitä tiimiläisillään on mielessä. Samalla esimies viestii tavoitteista ja suunnasta, mitä kohden ollaan menossa. Läsnäolo alentaa alaisten kynnystä olla vuorovaikutuksessa esimieheensä. Etäiseksi koetulle esimiehelle on vaikea mennä juttelemaan.

Läsnäolon vastakohta on poissaolo, jolloin ihminen on henkisesti tai fyysisesti jossain muualla. Läsnäoleva esimies ei pelkästään istu työpöytänsä ääressä ja pidä huoneensa ovea auki, vaan ohjautuu itse keskustelemaan alaistensa kanssa. Läsnäolo on myös aikaa reflektoinnille eli miettimisille ja suunnittelemiselle, miten asioita ja organisaatiota kehitetään.

”Joillekin esimiehille on vaikeaa olla läsnä, koska eivät osaa johtaa itseään niin hyvin, että malttaisivat olla hetken tekemättä mitään.”

Läsnäolon vaatimus ei ole tietenkään helppo. Toisinaan tekemistä on niin paljon, ettei keskustelulle ole oikein aikaa. Tällöin uppoutuu puurtamaan ilman yhteyttä ympäristöön. Suunnitellessa omaa kalenteria läsnäolon vaatimus unohtuu herkästi, sillä se ei ole yksittäinen asia todo-listalla, vaan jatkuva esimiehen tehtävä. Esimiehen on pystyttävä priorisoimaan kalenterinsa niin, ettei ole koko ajan varattuna. Joillekin esimiehille on vaikeaa olla läsnä, koska eivät osaa johtaa itseään niin hyvin, että malttaisivat olla hetken tekemättä mitään.

Tietenkin välillä täytyy omatkin hommat hoitaa pois alta, mutta pidempi aikainen poissaolo näkyy nopeasti. Itse olen huomannut, että läsnäolon puuttuessa on mahdotonta tunnistaa heikkoja signaaleja, kuten tyytymättömyyttä johtamiseen tai pahoinvointia. Tällöin pienet ongelmat paisuvat isoiksi, kun niihin ei puututa riittävän ajoissa ja ratkaista. Itse pyrin siihen, että keskustelisin jokaisen alaisen kanssa vähintään kerran viikossa, mielellään tietenkin useammin. Voi kuulostaa teennäiseltä, mutta kiireisimpinä hetkinä olen jopa pitänyt itselläni nimilistaa, jotta muistan käydä tasapuolisesti jokaisen juttusilla. Jos ei ole erityistä asiaa mielessä, jo kuulumisten kysyminen käynnistää keskustelun mielessä olevista aiheista. Jos mieli tuntuu kiireiseltä, kuuntelemiseen voi olla vaikea keskittyä. Käytän itse toisinaan keskittymiskeinona numeroiden laskemista mielessä.

Läsnäolo ei aina vaadi fyysistä kasvokkain oloa. Asiantuntijatyö on usein liikkuvaa, työskennellään asiakkaalla tai kotitoimistolla. Jotkut organisaatiot ovat jakautuneet maantieteellisesti niin, ettei esimies työskentele edes samassa kaupungissa tai samassa maassa. Puhelin tarjoaa kätevän keinon vuorovaikutukseen. Itse esimerkiksi yritän silloin tällöin soitella tiimiläisilleni asiakaskäynnin jälkeen, on kiinnostavaa kuulla, miten tapaaminen sujunut. Lisäksi uudet pikaviestimet (esim. Skype, WhatsApp) ja yritysten sosiaalisen median kanavat (Yammer jne.) mahdollistavat uudenlaisia läsnäolon muotoja. Tosin virtuaalinen läsnäolo ei koskaan korvaa kasvotusten keskustelua kokonaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.